Lapsen psyykkinen sairastuminen on kriisi, joka haastaa vanhemmuutta ja perheenjäsenten hyvinvointia. Jos emme tarjoa tukea koko perheelle, sairastuneita voi olla useampia. (ing.)
Moni perhe kipuilee lapsen psyykkisen oireilun äärellä. On arvioitu, että Suomessa noin 15 prosentilla lapsista on mielenterveyden häiriö. Nuoruusiässä esiintyvyys kasvaa ja eri tutkimusten mukaan vastaava luku nuorilla on noin 20–25 prosenttia. Mielenterveyden häiriöt ovatkin tavallisimpia koululaisten ja nuorten aikuisten terveysongelmia.
Tilastot osoittavat huolestuttavaa kehitystä. Esimerkiksi lasten ja nuorten mielenterveysperusteiset käynnit julkisessa terveydenhuollossa ovat kasvaneet merkittävästi. Vuonna 2023 raportoitiin noin 1,5 miljoonaa tutkimus- ja hoitokäyntiä noin 175 000 lapsella ja nuorella.
Mielenterveyspalvelut eivät pysty vastaamaan kasvaneeseen tarpeeseen ja yhä useamman tilanne kriisiytyy. Palvelujen heikko saatavuus ja niiden alueelliset erot, hoidon jatkuvuuden haasteet sekä pula sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisista ovat lisänneet merkittävästi perheiden kuormittumista. Kun sairastunut lapsi ei saa ajoissa apua, vastuu kaatuu vanhemmille.
Hoitovastuun kasvaessa vanhempien kokema huoli, stressi ja uupumus lisääntyvät. Rajaaminen oman jaksamisen ja vastuun välillä on hankalaa. Myös monenlaiset tunteet kuten syyllisyys, häpeä, viha ja pelko ovat tavanomaisia. Useat ajattelevat olevansa ainoita, jotka kamppailevat näiden tunteiden kanssa. Seurauksena voi syntyä yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemuksia.
Tiedetään, että läheiset kuuluvat terveydelliseen riskiryhmään kuormittavan perhetilanteen vuoksi. Moni vanhempi on jaksamisensa äärirajoilla huolehtiessaan sairastuneen lapsensa lisäksi esimerkiksi työstä ja muusta arjesta. Silti he saavat vain harvoin tukea sosiaali- ja terveyspalveluista.
Avun turvaamiseksi tarvitaan laajaa yhteistyötä.
Mielenterveysomaisille tukea tarjoaa FinFami, jolla on yli 40 vuoden osaaminen omaistyöstä, ja jossa suurin tukea hakeva ryhmä on vanhemmat.
Hoitoa ja tukea tulee rakentaa yhdessä lapsen ja perheen kanssa heidän tarpeidensa mukaan. Vanhemmat esimerkiksi haluavat saada tietoa lapsensa sairaudesta ja hoidosta, sillä riittävä tieto auttaa heitä tukemaan ja kannustamaan lastaan arjessa. Usein tiedonsaanti heikentyy hoidon edetessä, vaikka alkuvaiheessa alaikäisen lapsen vanhempi saa hoitohenkilökunnalta hyvin tietoa.
Omaisten jaksamista tukevia palveluita on vahvistettava ja perheet tulee nähdä mielenterveystyön perusyksikkönä. Nyt meillä vallitsee yksilökeskeinen hoitokulttuuri, jossa unohdetaan perheen merkitys. Pahimmillaan tämä luo kiilaa lapsen ja vanhempien välillä, vaikka tukitoimien tulee olla mahdollisuuksien mukaan sillanrakentaja perheen sisäisissä vuorovaikutussuhteissa.
Oireilevan lapsen ja perheen huomioimisen lisäksi vanhemmat tarvitsevat kohdennettua tukea omaan jaksamiseensa. Vanhempi on usein lapselle ja nuorelle turvanantaja ja toivon ylläpitäjä. Hyvinvoiva vanhempi on koko perheen etu.
Allekirjoittajat:
Tiina Puranen
toiminnanjohtaja, Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFami ry
Johanna Björn
toiminnanjohtaja, Savon mielenterveysomaiset – FinFami ry