Kuvittele nuori, joka herää aamulla koulupäiväänsä valmistautuen. Sen sijaan, että hän miettisi päivän oppitunteja tai ystäviään, hänen mielessään pyörivät päivittäiset hoitotehtävät: onko vanhempi saanut lääkkeensä? Tarvitseeko sisarus apua aamutoimissa? Tämä on arkea monille lapsille ja nuorille Suomessa, vaikka harva meistä näkee heidät.
Nuoret hoivaajat ovat lapsia ja nuoria, jotka kantavat sellaista vastuuta, jonka pitäisi kuulua aikuiselle. Heidän täytyy huolehtia perheenjäsenistään, jotka eivät esimerkiksi mielenterveysongelmien, päihdeongelman tai vamman takia pysty toimimaan itsenäisesti.
Lapsiomaiset eivät voi suunnata kaikkea energiaansa koulunkäyntiin, ystävyyssuhteisiin tai harrastuksiin, kuten muut heidän ikäisensä. Moni heistä joutuu jättämään koulun vähemmälle, koska kotona tarvitaan apua. Hoivatilanne lisää lapsiomaisten mielenterveyden ja koulunkäynnin haasteita, yksinäisyyden kokemuksia ja kiusatuksi tulemista, heikentää koettua terveydentilaa ja elämäntyytyväisyyttä sekä vähentää harrastamista.
Ahdistus ja koulu-uupumus ovat lapsiomaisille paljon tavallisempia kuin muille. Kouluterveyskyselyn mukaan päivittäin hoivaa antavista nuorista peräti kolmannes kärsii masennusoireista. Hoivaamisen seuraukset voivat olla hyvin kauaskantoisia. Hoivavastuussa olevat nuoret kokevat, etteivät saa apua ja tukea sosiaali- ja terveydenhuollosta, vaikka sitä haluaisivat.
Nuoren kynnys vaikean perhetilanteen puhumiseen on korkea. Heidän vanhempansa ovat usein haluttomia hakea apua. Perheiden on havaittu aktiivisesti jopa vastustavan lasten luokittelua nuoriksi hoivaajiksi, koska käsitteeseen liittyy voimakasta häpeää. Tämän vuoksi perhetilanteisiin liittyy paljon vaikenemista, salaamista ja sosiaalista eristäytymistä. Omaishoitajien keskuudessa nuoret hoivaajat asettuvat erityisen haavoittuvaan asemaan, koska ovat riippuvuussuhteessa hoidettavaan.
Lapsen tulisi saada olla lapsi. Nuoren pitäisi saada olla nuori. Hänen tulisi saada elää huoletonta elämää, jossa suurin murhe on läksyt tai ystävien kanssa vietetty aika. On korkea aika, että annamme nuorille hoivaajille äänen ja varmistamme, ettei kukaan heistä joudu jäämään yksin kantamaan näkymätöntä taakkaansa. He ansaitsevat paitsi tulla nähdyiksi ja kuulluiksi, myös saada oikeanlaista tukea, jotta he voivat kasvaa ehjiksi aikuisiksi.
Satu Taavitsainen
Sosiaalityön maisteriopiskelija,
Etelä-Savon hyvinvointijärjestöjen tukiyhdistyksen toiminnanjohtaja
Mikkeli