”Hyvät ystävät auttavat meitä muodostamaan käsityksiä itsestämme ja elämästämme. Ystävien aito läsnäolo myös lievittää stressiä ja parantaa mielialaa”
Aino Kohtala psykologi/psykoterapeutti
Ystävyyttä voidaan määritellä ja määritelläänkin monella tavalla, mutta mielestäni yllä oleva lainaus on melko osuva kuvaus erityisesti, kun aiheena on ystävyys ja mielenterveys. Minulle hyvä ystävä on ehdottoman luotettava, keskustelutaitoinen, ainakin tiettyyn pisteeseen saakka samanhenkinen, empaattinen ja sympaattinen olento, joka haluaa viettää kanssani aikaa ja jakaa asioita yhdessä. Ystävän kanssa jaetaan arkea ja ajatuksia elämästä, tehdään yhdessä muistoja ja seikkaillaan.
Minulla ja parhaalla ystävälläni on molemmilla ollut omat haasteemme mielenterveyden kanssa pitkin 15-vuotista ystävyyttämme. Diagnooseistamme löytyy sekä loppuelämän kestävää sairautta että väliaikaisempia sortteja, elämänvaiheisiin liittyvää sairastumista, myös traumoja. Polkumme elämässä ja terveydessä eroavat toisistaan hyvin paljon, mutta olemme silti saman sateenvarjon alla, haastavien mieliemme kanssa. Yhdessä olemme tutustuneet uusiin diagnooseihimme, tuskailleet lääkekokeilujen kanssa, surreet muuttuvia vartaloitamme, jakaneet toimivia arkirutiineja, patistaneet toisiamme hakemaan ammattiapua, pelänneet paljon, oppineet vielä enemmän, sekä toisistamme että toisiltamme.
Ystävyyden syvyys
Hyvä ystävä toimii parhaassa tapauksessa peilin tavoin: heijastamalla omia käytösmallejasi itsellesi, tuomalla näkyväksi sen, mitä et itse liian läheltä itseäsi voisikaan nähdä. Heijastamisen tavat riippuvat sitten ystävyyssuhteesta itsestään. Oman ystäväni kanssa käymme paljon keskusteluja elämästä, arjesta, sisäisistä maailmoistamme. Ja totta kai vuosien jälkeen tunnemme toisemme jo niin hyvin, että aina ei sanojakaan tarvita, vaan toisen mielialan näkee ja kuulee ilman, että toiselle on tarvinnut sanonut mitään.
Keskusteleminen tutun ja tärkeän ihmisen kanssa on tietenkin tärkeää ja puhdistavaa, mutta olen itse sitä mieltä, että niiden kaikkein rakkaimpien ihmisten kanssa hiljaa olemisessa on jotain taianomaista ja parantavaa. Keitetään vaikka päiväkahvit ja istutaan omiin nurkkiimme sohvalla, ollaan vain hiljaisuudessa ja läsnä toistemme seurassa. Tähän en itse luontevasti pysty kuin sellaisen ihmisen kanssa, johon luotan täysin ja jonka seurassa voin olla täysin oma itseni.
Kun pohditaan ystävyyttä ja sen vaikutusta mielenterveyteen, on yksi asia mielestäni yli muiden; ystävä on se, joka pysyy rinnalla. Ystävä ei väisty, vaikka tutun ihmisen uudet vaiheet ja piirteet saattavat pelottaa, ystävä ei hylkää, vaikka masennus yrittää pakottaa kaikki rakkaat ihmiset ympäriltä. Kun mania kieputtaa mieltä ja kaikki tuttu ja turvallinen tuntuisi toisesta tylsältä ja rasittavalta, ystävyys löytää aina tien toisen luokse.
Kirjoittaja on Ystävä-omainen